Minkälainen on kansalaisopisto vuonna 2030?

Tulevaisuustutkijoiden näkemyksiä on ollut aina mielenkiintoista kuunnella. Heidän puheenvuoronsa ovat suorapuheisia ja räväköitä, joten jännitin hieman, mitä tulevaisuustutkija Ilkka Halava laukoo kansalaisopistojen tulevaisuudesta. Aihetta sivusivat toki monet muutkin Kansalaisopistojen liiton Tammiseminaarin puhujat.

Vapaa-aika lisääntyy, joten kansalaisopistojen varauduttava kasvuun

Ilkka Halava aloitti puheenvuoronsa väittämällä, että kansalaisopistojen ja muun vapaan sivistystyön merkitys on tulevaisuudessa nykyistä merkittävästi suurempi – siis paljon merkittävämpi, mitä kansalaisopistoväki itsekään ajattelee. Syynä merkityksen kasvuun on se, että vuonna 2030 ihmiset tekevät noin 20-tuntista työaikaa. Vapaa-aika lisääntyy nykyisestä merkittävästi. Halava korostikin, että kansalaisopistojen tulee varautua pikaisesti seuraavaan kasvun kauteen. Jos muistan oikein, Halava sanoi sen alkavan vuonna 2021.

Suomalaisten identiteetti rakentuu hyvin pitkälti työn kautta. Halava ennusti suomalaisten kärsivän monia muita kansallisuuksia enemmän lisääntyvästä vapaa-ajasta. Tarvitsemme siis monenlaista vapaa-ajan toimintaa, ettei meistä tule yksinäisiä ja passiivisia.

Kansalaisopistojen liiton seminaarissa puhuneen yliopistonlehtori Jenni Airaksisen (Tampereen yliopisto) mukaan yksinäisyys ja passiivisuus nakertavat ihmistä eniten. Airaksinen kertoi tutkimuksestaan, jonka mukaan kansalaisopisto on kaikkein tärkein hyvinvointipalvelu Kainuussa asuville yli 80-vuotiaille. Näiden ikäihmisten kalenteri oli suorastaan hengästyttävän täynnä. Huolestuttavaa oli kuitenkin se, että saman tutkimuksen perusteella työelämän ulkopuolella olevien nuorten kalenteri ammotti tyhjyyttään. Ilmeisesti kansalaisopistokaan ei ole pystynyt tarjomaan työttömiä nuoria kiinnostavaa tekemistä.

Myös Puulan seutuopistossa eläkeläiset ovat suuri asiakasryhmä, mutta työttömät, niin nuoret kuin aikuisetkin, ovat pienin. Tästä johtuen Puulan seutuopistolautakunta päätti jakaa loput 25 euron opintoseteliavustukset työttömille. Jos siis olet itse työtön tai tunnet jonkun työttömän, niin ohjaa hänet kansalaisopiston kurssille! Professori Jyri Mannisen (Itä-Suomen yliopisto) vuonna 2015 julkaistu tutkimuskin on osoittanut, että uuden oppimiseen ja ihmisten tapaamiseen liittyvät asiat ovat tärkeimpiä muutoksia kansalaisopistojen kursseille osallistuneiden elämässä.

Kunnat ja kansalaisopistot ovat ihmisiä varten

Kunta on ihmisten yhteisö. Halavan mukaan kuntien on tärkeää tajuta tämä tulevaisuutta pohtiessaan. Kansalaisopistot ovat jo nyt kohtaamispaikkoja, mutta Halava näkee, että digitalisaation myötä ihmisten fyysisen kohtaamisen merkitys nousee huomattavasti. Jos jo tällä hetkellä kuntien kansalaisopistoihin sijoitettu euro tuottaa Mannisen tutkimuksen perusteella 3,4-5,6 euron hyödyn, niin mikä onkaan hyödyn euromäärä vuonna 2030? Myös kansliapäällikkö Anita Lehikoinen (OKM) totesi kansalaisopistojen saavan ”pienellä rahalla valtavia tuloksia”. Tämä tosin liittyi kotouttamistoimenpiteisiin, joihin liittyen kansalaisopistojen henkilöstölle onkin tulossa täydennyskoulutusta.

Halava kehoittaa kansalaisopistoja jatkuvaan dialogiin. En voisi olla enempää samaa mieltä. Tammiseminaarissa puhunut dosentti Pirjo Vuokko (Turun kauppakorkeakoulu) korosti sitä, että kansalaisopistojen pitää kuunnella. Korvat ovat hänen mukaansa suuta tärkeämpi. Kyllä, näin on. Se ei kuitenkaan riitä, että kuuntelemme niitä viestejä, mitkä tulevat suoraan asiakkailta tai opettajien kautta toimistoon. Mielestäni jalat ovat tärkeämpiä eli kansalaisopiston pitää mennä ihmisten pariin (myös professori Manninen vihjasi jalkojen olevan korvia tärkeämpiä). Siksi en itsekään käy Puulan seutuopiston ja yhteistyökumppaneiden/kilpailijoiden kursseilla ainoastaan uusia asioita oppiakseni, vaan nähdäkseni ja kuullakseni paikan päällä, mitä asiakkaat haluavat ja toivovat. Seuraavaksi pitäisi kuitenkin keksiä, missä ja miten tavoittaisimme ne, jotka eivät ole asiakkaitamme. Ideoita?

Mannisen tutkimuksen mukaan kansalaisopistoissa järjestetään todella vähän eläimiin ja luontoon liittyviä kursseja. Kiinnostaisivatko ne?

*******

Tammiseminaarin aikana ei luonnollisestikaan selvinnyt se, minkälaisia kansalaisopistot tarkalleen ottaen ovat vuonna 2030. Se tuli kuitenkin selväksi, että kansalaisopistot eivät ole kuolemassa. Niiden merkitys kasvaa vapaa-ajan lisääntymisen myötä, mutta digitalisaation tuomiin haasteisiin on vastattava ja kuntalaisten kanssa on oltava jatkuvassa dialogissa. Onneksi sentään rahoitusnäkymät näyttävät vakailta, kuten alla oleva kuva todistaa.

20160129_093021

 

Lähteet:
Airaksinen, Jenni (2016) Tulevaisuuden kunta ja uusi kuntaidentiteetti. Kansalaisopistojen liiton Tammiseminaari 28.1.2016.
Halava, Ilkka (2016) Yhteisöt, työ ja tulevaisuus: kansalaisopistot paljon vartijana. Kansalaisopistojen liiton Tammiseminaari 29.1.2016.
Lehikoinen, Anita (2016). Opetusministeriön edustajan puheenvuoro. Kansalaisopistojen liiton Tammiseminaari 29.1.2016.
Manninen, Jyri (2015) Suomi nousuun sivistystyöllä? Kansalaisopisto-opiskelun tuottamien hyödyjen taloudellinen merkitys – esitutkimus. Kansalaisopistojen liiton julkaisuja 2. (ks. myös http://www.souli.fi/tiede-tulee-kotiin/tutkija-kansalaisopistoon-kaytetylle-rahalle-moninkertainen-tuotto/)

Piirustustaidoton grafiikkakurssilla

Jos pitäisi nimetä asioita, mitä en osaa, niin piirtäminen olisi ehdottomasti kolmen voittajaehdokkaan joukossa. Eipä siis muuta kuin ”tulta päin” ja Joutsaan Grafiikkaa Fannyn ateljeesssa -kurssille!

Taina Varjuksen vetämän kurssin tavoitteena oli tehdä grafiikkaa kuivaneula- ja carborudum -tekniikalla. Joillekin muille kurssilaisille ne sekä etsaukset, monotypiat, linopainot  yms. olivat jopa useiden vuosien grafiikanharrastuksen myötä tuttuja, mutta minä en ollut niistä koskaan kuullutkaan. Sen verran etukäteistyötä kuitenkin tein, että laitoin Googleen hakusanaksi kissan ja grafiikan ja löysin muutaman kivan näköisen kuvan, josta poimin idean ensimmäiseen grafiikkatyöhöni. Ensimmäisen koulutuspäivän aikana kuitenkin tajusin, että ne oli tehty eri tekniikalla, joten eipä ihme, ettei oma ensigrafiikkani näyttänytkään ihan siltä, miltä olisi pitänyt… Täsmälleen samanlaista ei toki ollut tarkoituskaan tehdä.

20160124_100134[1]

Kuivaneulatekniikalla tehty grafiikka vaatii hyviä hermoja ja vahvoja sormia – kumpikaan ei kuulu allekirjoittaneen vahvuuksiin…

Kotiin palattuani päätin unohtaa kissat ja tehdä hieman abstraktimman kuivaneulatyön. Virolaisen Virge Jõekaldan töiden innoittamana piirtelin koko lauantai-illan epämääräisiä punaisia kukkasia ja sunnuntaiaamuna kurvasin Joutsaan edellispäivää hieman realistisimmin tavoittein. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat matkan varrella radiossa soineen Neljän Ruusun Sininen sunnuntai -laulun inspiroimana. Lopputuloksena syntyi punainen sydänpuu. Sen kohtaloksi koitui kuitenkin paluumatkalla etupenkille heittämäni kauppakassi… No, onneksi se on helppo toteuttaa uudestaan, kun metallilaatta on jo valmiiksi kaiverrettu.

20160124_132358[1]

Näin upeaa jälkeä syntyi Sannan käsissä. Itse ihastuin erityisesti tuohon siniseen sateenvarjoon. 

20160124_132710[1]

Tässä on Pauliinan upea kukkatyö. Ihan mun lempivärit. 

Ihan rehellisesti täytyy tunnustaa, että vaikka olinkin epämukavuusalueella, niin grafiikkakurssin kahden ensimmäisen päivän aikana oli erittäin mukavaa. Tykkäsin, vaikken edelleenkään osaa piirtää, enkä tiedä, saanko toisen kerran jälkeenkään aikaiseksi sellaista taulua, jonka kehtaan laittaa seinälle. Yritetään. (huom. omassa murteessani kehtaa-sana tarkoittaa häpeämistä tai rohkenemista, ei viitsimistä) Täytyy myös sanoa, että Joutsan yhtenäiskoulun tilat ja välineet ovat grafiikan tekemisen näkökulmasta mahtavat.

Puulan seutuopiston Grafiikkaa Fannyn ateljeessa -kurssi jatkuu helmikuun lopussa (20.-21.2. klo 10-16). Kurssille voi vielä tulla mukaan. Jos minäkin uskallan, niin sinäkin uskallat – eikö niin?